maanantai 25. helmikuuta 2013

Got postcards from my former selves saying "how've you been"

Nyt on ollut Suomi-vieraita, koira-, marsu- ja talovahtina olemista, bileitä, Leijonakuningasta, pubeja ja koirankakan pyyhkimistä lattialta, ja eilen hostien palattua lomalta vanhimman hostpojan 15-vuotissynttärit - vaiheikkaat pari viikkoa siis takana. Postauksen kuvat siskoni M:n ottamia, kiitos hänelle!

Oli ihanaa saada ensin kaveri ja sitten perhe Suomesta tänne, aika vain meni tosi nopeasti ja nyt on kyllä taas vähän Suomi-ikävä, mutta (liian) pianhan mä olen taas Suomessa pääsykokeita tekemässä. Toivottavasti saan myöskin vielä suomalaisvieraita tänne, vink vink kaikki jotka ette ole vielä käyneet mua moikkaamassa...


Horseguards auringonlaskussa
Suomi-H:n visiitti pari viikkoa sitten käytettiin enimmäkseen shoppailuun ja vähän kultuuriinkin taiteen ja, no, pubikulttuurin muodossa. Löydettiin George Orwellin kantapubi Sohosta ja hienoja kirjoja (mm. P.G. Wodehousen krapulateoriaan perustuva The Hungover Cookbook ja rakkaan moppitukkapormestarimme kuolemattomille viisauksille omistettu The Bigger Book of Boris) konkurssiin menneen HMV:n alesta. Täydellisen punaisen flanelliruutupaidan metsästys vain jatkuu edelleen :( Hostäiti ihanana ihmisenä vapautti mut babysittauksesta siksi aikaa kun H oli täällä, niin saatiin kaikki illat juoksennella ympäri Lontoota vaikka päivisin mulla olikin yleensä vähän töitä. On omituisen tavallisen oloista, kun Suomesta tulee porukkaa käymään, jotenkin olin odottanut että olisi tosi outoa kun Suomi-ihmiset yhtäkkiä tulevat mun Lontoo-kuvioihin mukaan, mutta ei se sitten olekaan. Kivaa, ja kotoisaa, oli hengailla.

Westminsterin Tube
Muutama päivä H:n lähdön jälkeen Lontooseen saapui mun Suomi-perhe, joka vietti hiihtolomaviikon täällä meidän kämpillä kun hostit olivat puolestaan lomalla Kanariansaarilla. Käytiin British Museumissa, Let It Be -musikaalissa (suosittelen!) ja tietysti myös shoppailtiin vähän, vaikka sen suhteen aika loppui ehkä vähän kesken. Dogsittasin paitsi meidän koiria, myös niiden yksivuotiasta sekopääpentua, mikä vähän rajoitti menoa mutta lomaviikko sujui silti leppoisasti ja tuntui lomalta. Talovahdiksikin uskallan ehkä jäädä uudelleenkin, kun en tätä kämppää onnistunut viikossa polttamaan, murtovarkaat pysyivät loitolla eikä kukaan koirista kuollut. Huh.

Sama auringonlasku, nyt St James Parkissa
Mulla alkaa tulla puoli vuotta Britanniassa asustelua täyteen, ja tietysti kaikenlaisia fiiliksiä tässä on ollut. Lähestyvä puolivuotispäivä ja Suomi-vieraat ovat saaneet kelailemaan näitä kuluneita kuukausia, valintoja joita olen tehnyt, juttuja joita on tapahtunut. Äiti kysyi täällä ollessaan, että mikä nyt on parasta Lontoossa asumisessa, ja silloin en osannut vastata. Nyt oon miettinyt asiaa, ja ehkä kaikkein parasta on se, että Lontoo on täyttänyt mun odotukset kaikin puolin (kiitos suomalaisille käännösavusta -.-). Tietenkään en ennen tänne tuloa osannut yhtään kuvitella, millaista elämä täällä oikeasti olisi, mutta Lontoo on ollut kaikkea, mitä siltä toivoinkin. Olen saanut ihania ystäviä, olen oppinut puhumaan englantia sujuvasti, olen kirjoittanut novellan ("lyhytromaani", terveisin sanakirja.org) olen juhlinut aamuviiteen, olen kävellyt kumisaappaat ja villapaita päällä Essexin maaseudulla - nummia siellä ei ole, mutta muuten superkaunista, olen oppinut vihaamaan metron aamuruuhkia ja Lontoon surkeaa talvea, ja rakastamaan small talkia koirienulkoilutuslenkillä ja sitä, miten "a cup of tea" on ratkaisu kaikkeen.


Minun kuva!

Tänään suren, kun en saanut lippuja Fall Out Boyn comeback-keikalle (ne myytiin loppuun pari minuuttia ennen kuin ne edes tulivat myyntiin, olen ihan raivoissani kuulkaas) ja joudun istumaan kotona babysittaamassa sen sijaan että riehuisin Camdenissa pillifarkuissa ja eyelinereissa ja leikkisin olevani 14. Tätä tämä aikuisuus nyt sitten kai on. :D

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Blogirakkautta!

Huomenna toivottavasti tulossa kuulumispäivittelyä, mutta tälle illalle pikainen to do -listalla ollut kirjoitus. Koska jeeee, Foxy Bear -blogista läheteltiin blogirakkautta tänne Au Pair Spiritin suuntaan, suuret kiitokset siitä! :)
Säännöt menevät silleen, että kiitän sydämen antajaa - kiitos! - ja sitten laitan rakkautta eteenpäin viidelle suhteellisen uudelle bloggarille, joilla on alle 200 lukijaa. Ja lol, mähän en seuraa kuin paria auppariblogia kun muuten tämä blogimaailman meno lähinnä ärsyttää tai ei vain jaksa kiinnostaa, joten taidan nimetä suunnilleen samat tyypit, joille laitoin blogihaastetta silloin joskus. Teillä on kivat blogit, rakkaat kollegani! Ja tunnen itseni vähän stalkkeriksi tässä, anteeksi. :D

· in the heart, in the head
· aquí y ahora
· Aina vähän hukassa
· tahallisia refleksejä [joo okei anteeksi, tämä ei ole uusi blogi, mutta mulle uusi!]
· a view from the balcony

Tätä listaa kokoon raapiessa tuli mietittyä, että olisi ihan oikeasti kiva saada vähän lisää blogeja lukulistalle. Joten suositelkaa mulle blogeja, ei välttämättä auppariaiheisia mutta jotain kiinnostavia! Rohkaisen myös itsensämainostusta. Jaetaan rakkautta, hyvää sunnuntai-maanantaiyötä~

perjantai 15. helmikuuta 2013

I'm nothing but me and mine, so

Päätin nyt minäkin tehdä tämän monissa blogeissa pyörineen And That's Who I Am -postauksen, koska kiviäkin kiinnostaa, eikös? Valitsin siis andthatswhoiam.tumblr.comista itseäni kuvaavia hipsterikuvia/tekstejä ja tein niistä kunnon kuvaoksennuksen blogia täyttämään. Osa kuvista breikin takana, ettei kenenkään selain kaadu tähän :D

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Käsikirja vol. 2

Lukijoiden pyynnöstä jatkamme au pair -käsikirjailua, tänään vuorossa perilläolemisen haasteet. Mustahan tulee matkaopas vielä :D

Aloitetaan vaikka Oyster cardista, eli matkakortista. Käytän sitä pay as you go -tyylillä eli lataan kortille rahaa ja jokaisesta matkasta veloitetaan erikseen. Kausilippujakin saisi ostaa, mutta en matkusta ihan tarpeeksi (jää muutamasta punnasta kiinni >.<), että sellainen kannattaisi hankkia. Saan hosteilta viikossa £20 matkustamiseen ja yleensä viikonlopun koittaessa joudun lataamaan kortille vähän ylimääräistä että pääsen taas kulkemaan - kahdellakympillä en ole tainnut vielä kertaakaan pärjätä. Lontoo pysyttelee sinnikkäästi maailman kalleimpien joukkoliikennesysteemien kärkipäässä, ja varsinkin metrolla matkustaminen on ihan käsittämättömän hintaista. (Asun metrokartan 2-vyöhykkeellä, eli minne tahansa menen niin joudun maksamaan sen kalleimman keskustahinnan.) Jos au pairiksi on Lontooseen, tai miksei muuallekin, lähdössä, niin kannattaa ehdottomasti neuvotella itselleen työsuhde-etuna matkustusrahaa - kaikilla au paireilla se ei automaattisesti kuulu sopimukseen. Lippujutuista lisätietoa Transport for Londonin sivuilla.

Pankkikortin hommasin muistaakseni toisella viikolla täällä ollessani ja se sujui paljon helpommin kuin olisin odottanut. Menin lähimpään Lloyds TSB -pankkiin, sanoin että haluaisin avata pankkitilin, näytin Suomen passia ja juttelin vähän mun raha-asioista pankkisedän kanssa ja seuraavalla viikolla tuli postissa pankkikortti. Säästötilinkin sain kaupanpäälle, vaikka moneen kertaan sanoin etten sitä halua. Mulla on yksi punta säästössä siellä.
Muista pankeista oon kuullut, että ne nihkeämmin avaavat au paireille pankkitilejä, mutta Lloydsilla pahimmassakin tapauksessa on vain kysytty asuinpaikkatodistusta (hostvanhempen allekirjoittaman lapun pitäisi siihen riittää). Helppoa helppoa. Mulle tosin maksetaan palkka käteisenä joten ei sitä korttia kovin paljon tule vingutettua, mutta hyvä se on olla olemassa, koska sillä voin sitten todistella brittiläisyyttäni esimerkiksi kirjastossa.

Kirjastokortti mulla on Islingtonin kirjastoihin, niitä on täällä reilut kymmenen ja lähin on tuossa parin nurkan takana. Lontoossa kirjastot on jaoteltu kaupunginosien mukaan niin, että en saa käydä Islingtonin ulkopuolella lainaamassa kirjoja, mutta voin kylläkin tilata niitä Islingtoniin ja sitten lainata. Jännä. Kortin saaminenkin oli jännittävä prosessi, tarvittiin asuinpaikkatodistusta (vaikka pankissakaan ei sellaisia kaipailtu) ja piti täyttää jos jonkinlaista kyselykaavaketta mm. seksuaalisesta suuntautumisesta ja etnisestä taustasta kirjastotädin mulkoillessa vieressä. Mutta oli se vaivan arvoista, kirjastokortti on hieno ja siitä olisi saanut myös avaimenperäversion!

Lähiterveyskeskukseenkin oon käynyt rekisteröitymässä, täytin pari terveyskyselykaavaketta jotka hostmum toi mulle terveysasemalta (niitä saa sieltä kai ihan kysymällä) ja kävin viemässä ne jollekin terveydenhoitajalle/sihteerille/mikälie, jonka kanssa käytiin ne nopeasti läpi ja juteltiin kookosveden terveysvaikutuksista. Nyt pääsen sitten lääkäriin yhtä helposti kuin muutkin islingtonilaiset, jos tulee tarvetta. Suosittelen siis :)

Puhelimia mulla on kaksi, Suomi-sim on vanhassa luotettavassa Nokian 3310:ssä enkä ole sitä juurikaan käyttänyt täällä ollessa, nytkin siitä taitaa olla akku loppu toista viikkoa. Ykköspuhelimessani on britti-sim (£15/kk saa pari tuhatta tekstaria, monta sataa minuuttia puheaikaa ja rajoittamattoman mobiilinetin, ihan kiva). Briteissä majailevien kanssa tekstaan ja soittelen, Suomeen viestittelen lähinnä netin kautta koska siitä ei tarvitse erikseen maksaa. Koen, että nettiliittymästä on ollut mulle paljon apua, voin Facebookitella kännykästä Suomeen, Google Maps auttaa suunnistamisessa jos satun eksymään, ja reittiopas löytää mulle lähimmät bussipysäkit, koska niitä on välillä aivan tuskaa etsiä. Ja pääsen Twitteriin kellon ympäri. Kyllä se nettiliittymä on hyvä olla.

Tosi moni on jättänyt kommenttia kysyäkseen, miten au pairina löytää kavereita vieraasta maasta ja vieraasta kaupungista. Itse käytin silloin alkuaikoina meetaupairs.netiä ja treffailin muita au paireja sitä kautta, mutta Facebook on myös täynnä kaikenlaisia au pair -ryhmiä ja tapahtumia. (Lontoolaisille esim. Oh!Pairs ja Au Pairs in London.) Nykyään tapaan uusia ihmisiä enää lähinnä vanhojen kavereiden kautta, mutta kyllä mä aina välillä yritän viitsiytyä jonnekin uuteen miittiinkin. Myöskin NaNoWriMon aikana sain monta hyvää kaveria joiden kanssa edelleen pyörin, joten omia harrastuksia ja muita juttuja kannattaa au pairina ehdottomasti jatkaa, sitä kautta tapaa myös samanhenkisiä ihmisiä. Ja oon kyllä löytänyt ihan mahtavia tyyppejä täältä, ystäviä joiden kanssa toivottavasti pysytään yhteyksissä vielä senkin jälkeen, kun palaan Suomeen. Ja olen ihan tavallinen ujo suomalainen, joten jos mä pystyn kavereita löytämään niin sitten pystyy kaikki muutkin :D
 
Taaskin, kysykää jos on vielä kysymyksiä, mulla tulee ensi ja sitä seuraavalla viikolla Suomesta vieraita joten blogireipastuminen saattoi loppua tähän, mutta kirjoittelen taas kunhan ehdin :) Tässä fiilistelymusiikkia.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Listen to your heartbeat, all the love that we've found

Ensinnäkin kiitos kaikille palautteesta tuota edellistä au pair -infopostausta koskien - kiva kuulla että siitä oli hyötyä au pairiudesta haaveileville, ja pahoittelut kaikille niille lukijoille joita ei yhtään matkavakuutuspohdinnat kiinnosta :D Lisää infojuttuja on tulossa toivottavasti ensi viikon kuluessa kun saan taas ajatukset kasattua - ja kysymyksiä saa taas esittää, että tiedän mistä kannattaa kirjoittaa. Jau.

Nyt kuitenkin tavallisia kuulumisia taas, osana bloggausreipastumissuunnitelmaani! Ja kokonaan ilman kuvia valitettavasti, koska olen ollut kameralaiska ja muutenkin on ollut niin kylmä (+5?) ettei täällä edes tarkene valokuvailla. Laitan linkkejä, joista löytyy kuvia.

Perjantai-iltana kaipailin tekemistä mutta jotenkin en jaksanut yhtään olla sosiaalinen (saan sen anteeksi, koska torstai-ilta vierähti massiivisessa aupparimiitissä Muswell Hillissä), joten suuntasin ihan itsekseni keskustaan leffaan. Kävin katsomassa kovasti kehutun ja palkitun Silver Linings Playbookin (Unelmien pelikirja?), ja oi että, rakastuin. Leffa oli juuri sopivasti hauska ja surullinen ja onnellinen, ja Jennifer Lawrence on aivan loistava näyttelijä, mitä en Nälkäpelin perusteella ihan osannut odottaa. Tykkäys. Olin myöskin tyytyväinen, että vihdoinkin sain aikaiseksi mennä yksin leffaan, se oli jännää ja erilaista.

Lauantai oli enimmäkseen kotipäivä, koska oli kylmä eikä ollut fiilistä lähteä Doctor Whon kuutoskauden ääreltä minnekään. Kävin kuitenkin aamupäivällä Borough Marketissa, joka on siis sellainen ruokamarkkina-alue London Bridgen kupeessa. Pyöriskelin siellä kylmissäni vähän aikaa hyvää kasvishampurilaista mutustellen ja kävin The Shardiakin kurkkaamassa koska se oli siinä vieressä. Sinne on juuri avattu näköalapaikka The View, joka sijaitsee Shardin (aka Sauronin tornin) 68., 69. ja 72. kerroksessa, ja josta on varmaan aivan huikeat näköalat (vink vink esimerkiksi isä ja sisko, liput kannattaa varata hyvissä ajoin!) Mua huvittaisi hirveästi mennä, mutta korkeanpaikankammoisena ahdistaa jo pelkästään katsoa noin korkeaa taloa maanpinnalta. Huuh. Ehkä mä vielä saan kerättyä rohkeutta.

Sunnuntaina minä, H, ja torstain aupairmiitistä mukaan tarttunut uusi tuttavuus F lähdettiin kulttuurikierrokselle Piccadillylla sijaitsevaan Royal Academy of Artsiin, jossa on uusi Manet-näyttely ja muitakin kiinnostavia. Jonoteltiin siinä melkein tunti, mutta onneksi päästiin sentään halvalla sisään kun sanottiin olevamme 18. Ja melkeinhän me ollaankin. RA:ssa vierähti muutama tunti Manet'n ja Turnerin, Gainsboroughn ja Constablen äärellä - musta on tullut kunnon kulttuuri-ihminen täällä, enimmäkseen kiitos H:n joka on opiskellut taidehistoriaa - ja siitä suunnattiin vielä National Portrait Galleryyn Trafalgar Squarelle katsomaan (onneksi tosi pientä) Marilyn Monroe -näyttelyä. Taidepäivän lopuksi käytiin kivassa pienessä tatuointiliikkeessä Sohossa varaamassa H:lle aika - oi sitä musteen ja desinfiointiaineen tuoksua - ja sitten lepäämään ensin Bar Sohoon ja sitten hyvään intialaiseen ravintolaan jonne meillä oli alennuskuponkeja. Pyörin tyytyväisenä, naan-leivällä täytettynä pallerona kotiin sieltä, bussimatka meni nopeasti niin kuin iltaisin yleensäkin ja kotona odotti keittiössä vilistävä pieni hiiri, joka on muuttanut meille talvea pakoon. Mä tykkään siitä, hostäiti ei niinkään, mutta lontoolaishiiret on kuulemma niin fiksuja ettei niitä pysty pyydystämään, ja lontoolaistalot taas niin huonosti rakennettuja ettei hiirten sisäänmuuttoa voi estää. Hah.

P.S. Tänään on mun viides kuukausipäivä. Aika on mennyt ihan mieletöntä vauhtia. Onneksi näyttäisi nyt suunitelmien muokkautumisen jälkeen siltä, että mulla on edessä vielä toiset viisi, eli tasan puolessavälissä ollaan nyt. Kevään ohjelmassa on pääsykoekirjoihin panostaminen, lenkkeilyn aloittaminen ja jonkun kehittävän kieli- tai muun kurssin löytäminen koska mulla on päivisin ihan älyttömästi luppoaikaa jota ei kaikkea enää tässä vaiheessa voi käyttää vain Lontoota ihastellen. Sitä kakkostyötäkin olen vähän harkinnut, mutta niin tylsää mulla ei (vielä) ole että sellaista alkaisin etsiä.

Hyvää viikonalkua ja helmikuuta kaikille ihanille :)